torstai 21. maaliskuuta 2019

Kolmas viikko Virossa

Päivittelen kuulumisia nyt tosiaan jo torstaina, sillä huomenna koulupäivän jälkeen lähden bussilla Tallinnaan viikonlopun ajaksi. Varasin huoneen kolmeksi yöksi hostellista, jossa pitäisi olla mahdollisuus aamusaunaan ja aamu-uintiin pienellä uima-altaalla. Sitä odotan tosi paljon, koska vaikken mitään koti-ikävää olekaan näiden viikkojen aikana potenut niin on kauhea kaipuu saunomiseen :D Mutta nyt siis kertaan tämän kuluneen viikon tapahtumia..

Lauantai alkoi tapansa mukaan erittäin sateisissa merkeissä, mutta sen varaan olinkin suunnitelmani tehnyt. Vietin aika rauhalliseen aamun (en ole vielä päässyt täällä eroon tavasta herätä tosi aikaisin aamulla), kun kaikki museot sun muut aukeavat yleensä aina klo kymmenen jälkeen. Ensimmäisenä lähdin siis käymään Tarton Botanical Gardenissa, mikä sijaitsee vanhan kaupungin laitimmaisella reunalla. Botanical Garden meinaa siis sellaista sisäpuutarhaa, jossa kasvatetaan vähän kaikenlaista kotimaisista kasveista trooppisiin kukkiin. Tätä kyseistä laitosta myös ympäröi melkoisen suuri ulkopuutarha, joka toki nyt maaliskuun alkupuolella on aika masentavaa ja harmaata katsottavaa. Kuvista päätellen kesäisin se on kuitenkin kirjava paratiisi, jossa olisi varmasti oikein mukava istuskella vaaleanpunaisina kukkivien puiden alla. Anyways.. kun astuin koleasta sateesta sisälle rakennukseen, silmälasini menivät samalla sekunnilla järjettömään huuruun, kun vastassa oli niin lämmin trooppinen ilma. Lipun sain kolmella eurolla ja kulutin puutarhassa varmaan noin puolitoista tuntia. Istuskelin penkeillä ja piirtelin kasveja ympärilläni (reissatessa kannattaa aina kuljettaa luonnosvihkoa mukana). Botanical Garden oli kokonaisuudessaan erittäin rentouttava paikka, eikä siellä ollut minun lisäkseni edes kovin montaa ihmistä kiertelemässä. Trooppisella alueella oli myös pieni kilpikonnien lampi, jossa oli juuri konnien ruokailuhetki meneillään.





Hups, voisin siirtyä asiassa eteenpäin.. seuraavaksi tarkoitukseni oli mennä Jaanin kirkkoon (suomeksi Johanneksen?) ja kiivetä kirkon kellotorniin katselemaan maisemia. Kirkko on siis sama, missä vietin ensimmäiset koulupäiväni piirtämässä. Kirkko oli kuitenkin melko täynnä jotain porukkaa, joka vaikutti joltain opestetulta turismiryhmältä ja/tai seurakunnan kokoontumiselta niin käännyin ovella pois ja lähdin etsimään syötävää :D Kaikki kivat vegeruokaa tarjoavat kahvilat olivat tietenkin lauantain kunniaksi ihan tupaten täynnä, joten päädyin lopulta paikkaan, jossa litkin pelkkää teetä. Sen jälkeen suuntasin hetkeksi kotiin vaihtamaan lämpimämpiä vaatteita päälle. Syömään päätin mennä Aparaaditehas:iin, jossa kävin ensimmäisenä päivänäni Tartossa. Paikka on täällä kuuluisa; vanha tehdas, jonka taiteilijat kunnostivat uusiokäyttöön, ja  joka toimii nykyään siis ravintolana, kahvilana, galleriana, museona ja muina liiketiloina. Päivän päätteeksi lähdin kokeilemaan uudelleen onneani Jaanin kirkkoon ja tällä kertaa pääsinkin ihan kellotornin huipulle asti. Kirkossa ei siihen aikaan ollut enää ketään muita itseni ja suntion(?) lisäksi, mikä oli tietty kiva lisä. Portaita oli kiivettävänä muistaakseni 135, ja kapeimmillaan portaikko oli vain 47cm leveä. Yritän parhaani mukaan olla jaarittelematta liikaa, joten päätän tämän pälätyksen vain toteamalla, että lauantai oli aika jees.



Sunnuntaina lähdin käymään Viron kansallismuseossa, jonne on matkaa Tarton keskustasta noin kolme kilometriä. Kävelin matkan, koska - miksi ei? Museo on ihan v-a-l-t-a-v-a laitos, minkä takia ymmärrän kyllä syrjäisen sijainnin. Yritin olla mahdollisimman tehokas ajankäytön kanssa, mutta silti minulla upposi kolme tuntia paikan kiertämiseen. Aluksi olin aika ihmeissäni näyttelyesineistä ja esillepanosta, mutta vähitellen aloin ymmärtämään kuinka koko paikka toimi. Kaikilla ovilla oli lipuntarkastukset, jotka näytti ihan lentokoneen turvatarkastuspisteiltä. Kestonäyttely kertoi siis kaiken Viron historiasta, mitä ikinä voitkaan keksiä siitä kysyä. Itselleni mielenkiintoisimmaksi osoittautui Finno-Ugrilaisia kieliä puhuvien heimojen historiaa esittelevä erillinen kestonäyttely. Tila oli rakennettu erittäin mielenkiintoiseksi; sitä ympäröi vaihtuvat ääni-ja valomaailmat, sekä sieltä löytyi jopa Karjalainen sauna :D Kierroksen lopuksi olin kuitenkin ihan tajuttoman väsynyt ja nälkäinen, enkä nopean Hesburger-visiitin jälkeen tehnyt oikeastaan enää mitään.


Ja vasta nyt pääsen maanantaihin, voi herranjumala :-D tämä on varmaan joku puheripuli. No, maanantainen koulupäivä oli kuten viime viikolla; ensin kolme tuntia piirtämistä, sitten kolme tuntia maalausta. Koulussa oli nyt myös ensimmäistä kertaa toinenkin suomalainen vaihtari, jonka kanssa oli kyllä hauskaa jutella. Kävin myös ensimmäistä kertaa koulun ruokalassa maanantaina, aiemmin en ole käynyt, sillä minulle kerrottiin ettei sieltä yleensä saa vegaanista ruokaa. Myös islantilaisiin vaihtareihin tutustuin hiukan paremmin.

Tiistaina oli hiukan turhauttavampi koulupäivä, sillä se alkoi saven muotoilulla, mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä missä luokassa tunnit pidetään. Kysyin apua eräältä opettajalta, joka neuvoi minut hissillä kellariin ja sieltä löysin oikean paikan. Sain tehtäväksi muovailla oman käsivarteni näköisveistoksen. En tietenkään saanut sitä valmiiksi (kurssi oli ilmeisesti jatkunut jo pidemmän aikaa, mutta jälleen kerran minut oli laitettu mukaan loppuvaiheessa), mutta toivottavasti ensiviikolla pääsen jatkamaan. Seuraavaksi lukujärjestyksessäni luki typografia, joka osoittautui kurssiksi, jossa tehtiin aivan liian monimutkaisia juttuja illustrator -ohjelmalla. Olin ihan avuttomana sormi suussa, niin sain opettajalta tehtäväksi käydä ulkona kuvaamassa erilaisia fontteja ja tekstejä esim. rakennusten kyljistä ja seuraavaa tuntia varten kirjoittaa oman nimeni alkukirjain 100 kertaa erilaisilla tyyleillä :-D


Keskiviikko eli eilinen oli varattu kokonaan omien projektieni tekemistä varten. Sain oikein paljon edistystä aikaan Ihmemaa Oz - taustamaisemissa, joita teen balettistudio Relevélle. Maalaamiseen keskittyminen on oikein helppoa, kun pystyy kuuntelemaan radio-podcasteja ilman mitään muuta taustameteliä. Ulkona paistoi aurinko (!!), joten kävin juoksemassa Toomemäen puistossa. Joka päivä koulun jälkeen käyn aina vähän kiertämässä jossain tai hankkimassa jotain, eilen ostin muutamia postikortteja ja tänään aion pudottaa ne postiin. Eilisiltana vietin vielä aikaa lukien kirjaa eräässä aasialaisessa ravintolassa.




Tänään lukujärjestyksessäni oli maalausta aamupäivän ajan. Tilanne oli kuten viime viikolla: paikalla oli vain minä ja tällä kertaa islantilaiset vaihtarit. Maalasimme mustavalkoista asetelmaa akryyliväreillä joista täytyy kyllä sanoa olevani hieman iloisesti yllättynyt :D Aluksi näyttää siltä, ettei mikään onnistu, mutta kun tarpeeksi kauan tappelen maalien kanssa - lopulta onnistun. Ei tämän päiväinen mikään mestariteos ole, mutta sentään sitä kehtaa katsoa. Olin kotona yhden aikaan ja seuraavat pari kolme tuntia jatkoin balettistudiojuttujen maalaamista. Tein ruokaa, lähdin ulos, ostin postimerkkejä ja nyt olen istunut kirjastossa naputtelemassa näitä paapatuksia. Lisään kuvat taas myöhemmin puhelimella. Kohta kolme viikkoa on siis tästä vaihdosta kulunut ja Tarto tuntuu hiljalleen muuttuneen rutiiniksi, tuntuu kuin olisin aina ollut täällä. Ehkä siksi, että Viro muistuttaa kuitenkin niin paljon Suomea. Ei tunnu usein siltä, että olisin ulkomailla. Jos kukaan lukee tämän postauksen loppuun asti niin onnittelut :D




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti